PJ:n palsta, Keijo
Ruskaa pakkasessa, Soile
Uraa 2007
PJ:n palsta
Kesä on mennyt ihan huomaamatta ainakin minun osalta. Ja syksy painaa vahvasti jo päälle. Tämä kesä ei ainakaan ollut ilmojen suhteen yhtä hyvä kuin edellinen (2006). Itseltäni jäi alkukesästä pari kokoontumisajoa väliin, joissa on tullut yleensä käytyä. Kontion aikaan olimme kiertämässä Laatokan ympäri Leksan, Harmun ja Hempan kanssa. Lähdimme lauantaiaamuna n. klo 05.00 ja olimme takaisin sunnuntaina n. klo 21.00. Yön vietimme Aunuksessa ja sieltä aamulla jatkoimme kohti Pietaria ja Vaalimaata. Tiet olivat sitä mitä saattoi odottaakin jo etukäteen, mutta löytyi sieltä myös kunnon baanaa. Minulta meni toisen etupumpun stefa siinä rytkytyksessä, kun ei enää viitsinyt yrittää väistellä kuoppia ym. Mutta silti suosittelen käymään kuka uskaltaa mennä Venäjän puolelle ajelemaan. Onhan siellä paljon nähtävää ja hienoja vanhoja Suomalaisia maisemia. Siellä puolella käynnin jälkeen osaa taas arvostaa kotimaamme oloja.
Heinäkuun puolessa välissä lähdin Erkin kanssa kohti Poltsamaata, sieltä otimme Ismon mukaan ja menimme Saarenmaalle Kuresaareen. Pari päivää seikkailtiin siellä ja sen jälkeen menimme laivalla Latvian Ventspilsiin. Laivamatka kestää 4 tuntia, reitti on avattu toukokuussa 2005 ja on saanut hyvän suosion kuulemma. Tavoitteenamme oli käydä Latvian länsikärjessä Ventspilsin yläpuolella, ja ajaa rannikkoa myötäillen Jurmalan kautta Riigaan. Harvoin minä annan pyörän päällä ollessani periksi jos olen päättänyt jonkun paikan käydä katsomassa, mutta nyt tuli semmoinen tilanne. Yöllä alkanut sade jatkui aamulla, kun lähdimme liikkeelle. Eikä siinä vielä mitä (en ole sokerimotoristi), aikamme ajettua valtatietä pinta muuttui soratieksi. N. 10 kilometrin ajon jälkeen koukkasimme pienelle sivutielle mikä oli myös n. 10 kilometrin matkalta soraa. Mutta pinta oli kova ja tasainen sen jälkeen pääsimme pikitielle. Siitä olisi ollut reilu 20 kilometriä matkaa vielä jäljellä mistä käännyimme pienemmälle tielle. Syynä se että tie oli niin kuoppainen ja vettä lätäköt täynnä, pehmeitä hiekka vähän väliä tiessä. Jos yritit mennä tien reunaan ajamaan, niin sielläkin oli niin pehmeitä paikkoja, ettei ajamisesta meinannut tulla mitään. Kuivalla kelillä sen varmaan ajaa läpi ilman mitään vaikeuksia. Täytyi ihmetellä miten eto tiellä kumminkin oli liikennettä, mutta olihan se valtatie. Sen päivän ajot jäivät loppujen lopuksi vähiin, illan tullessa aloimme katselemaan majapaikkaa ja vietimme yhden yön motellissa ennen Jurmalaa. Seuraava päivä olikin taas hieno ajokelien suhteen. Ajoimme Viron puolelle Voruun, josta jouduimme ajamaan kaupungin ulkopuolelle että saimme majapaikan. Kubina hotellissa oli joku seminaari ja se oli täyteen buukattu.
Perjantaina ajelin itärajaa myöten Jögevaan kokoontumisajoon, pojat ajelivat suorinta tietä paikanpäälle. Tavarat saatuani hotellihuoneeseen (Hiltoniin), ensi töikseni menin varaamaan privaatti saunan (höyry) molemmiksi illoiksi. Perjantai-illaksi varasimme Ismon kanssa hieronnan saunan jälkeen. Siinähän se taas viikonloppu vierähti ja sunnuntaina tulimme ilta lautalla Suomen puolelle. Sitten tuli reilu viikko vietettyä kotikulmilla.
Perjantaina 10.8. lähdin päivällä kohti Lappeenrantaa, ja Pete laittoi uuden takarenkaan alle. Siitä matka jatkui illan aikana vielä Kuhmoon jossa majoitun hotelli Kalevalaan. Meidän piti lähteä jo keskiviikkoaamuna viimeistään liikkeelle erään nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa kohti Kostamusta ja siitä ylöspäin Murmanskiin ja Petsamoon. Mutta kun lähtö alkoi lähestymään, niin ei hän uskaltanutkaan lähteä, taisi tulla vellit pöksyihin. Vaikka oli viisuminkin hommannut jo kesäkuun alussa, arvatkaa sapettiko minua pikkaisen siinä vaiheessa, mutta se siitä, onhan näitä tuuliviirejä nähty ennenkin. Lauantaina ajelin Vartiukseen raja-asemalle Kuhmosta ja siitä jatkoin Kostamukseen kun selvisin Venäjän puolen rajamuodollisuuksista. Vähänhän ne taas pompottivat lappujensa kanssa tullissa. Sasha tuli vastaan Lukoilin huoltoasemalle kaupungin rajalle. Ensimmäiseksi hän kysyi haluanko olla hotellissa yötä vai kotimajoituksessa, sanoin että sattuu se kotimajoituskin. Yksi puhelinsoitto majoitus oli kunnossa, sen jälkeen vietiin pyörä Artion isän pajalle säilytykseen. Hätäisesti pääsin pyörän päältä pois pihalla, niin jo vietiin ruokapöytään saslikkia syömään ja votkaa juomaan. No vähän ajan päästä Artiokin tuli paikalle ja sitten lähdimme viemään minun tavaroita hänen asunnolleen. Siellä sitten vaihdoin ajovehkeet pois päältä ja kävimme paikallisessa marketissa hakemassa grillattavaa ja juomista iltaa varten. Illalla menimme Kostamuksen poikien pyöräkerholle grillaamaan ja aikaa viettämään. Olihan pojat saaneet paikat jo kuntoon siitä kun v. 2001 marraskuun lopulla kävimme siellä. Pojat näyttivät videon mitä kuvasivat v. 2002 Moottoripyöräkarnevaaleilla käydessään ja Tihvetillä Töyrylän mökillä. Ja olihan se ihan mukava näin jälkeenpäin katsella.
Siinähän se ilta vierähti huomaamatta ja välillä sanakirjasta sanoja katsoen, mutta toimeen silti tulimme. Aamupäivällä lähdin ajamaan kohti Vartiuksen raja-asemaa. Suomen puolelle päästyäni katsoin karttaa ja otin suunnan kohti Leviä pienempiä teitä myöten. Maanantai lähdin päivällä työntämään Enontekiön kautta Altaan ja sieltä mutkan kautta Saariselälle. Sitten se menikin sunnuntaihin asti majapaikkaa pitäen Saariselällä. Tulihan siinä useampana päivänä tehtyä pieniä ajo lenkkejä Norjan puolelle. Sunnuntaina lähdimme Alpon kanssa mökin siivottua valumaan kohti etelää, olimme vielä yötä Ämmänsaaressa. Maanantaina koukkasimme itärajalle ja ajoimme Raatteen tien läpi kun sitä on niin monesti meinattu. Kolin kulmalta käännyimme Polvijärven suuntaan ja Outokummun kautta Savonlinnaan. Pimeys tuli niin ajoimme suorempaa tietä Juvalle ja Mikkelin kautta kotikulmille. Yöllä n. klo 02.00 olimme Valkealassa, pyörä nosturille ja moottorista öljyt valumaan pois. Ehtihän siinä huoltaa pyörän ja pestä muutaman koneellisen pyykkiä, kun sitten perjantaina piti lähteä kohti Oulua Hailuotoajoon.
Perjantaiaamuna tuli vettä kaatamalla. Valkealassa jouduimme odottelemaan n. 5 tuntia ennen kuin pääsimme lähtemään klo 14.00 maissa kanssa liikenteeseen. Heinolaa ennen tie alkoi kuivumaan kun sade loppui Jaalan jälkeen. Olimme illalla n. klo 21.00 maissa Nallikarissa. Lauantaina ei tarvinnut koskea pyörään kun keli oli mitä oli. Sunnuntaina taas piti Vaskikellossa pitää vähän taukoa kun vettä tuli kaatamalla, Jyväskylän kulmilla taas oli hellekeli iltapäivällä. Seuraavana perjantaina lähdimme käymään Viron puolella Peten ja Titan kanssa Ismoa katsomassa. Sunnuntaina kun tulin kotia niin pyörä on seisonut kolme viikkoa tallissa, saa nähdä onko vielä kelejä syksyn mittaan että pääsee ajelemaan ja kerkiääkö.
Siivoustalkootkin pidettiin kerhotiloissa ennen juhlia. Kerho on siis 20 vuotta ollut toiminnassa, jota juhlittiin kerhotiloissa 15.09.07 lauantaina. Oli ruokaa ja juomaa tarjolla, myös orkesteri esiintyi illan mittaan. Nähtävästi kaikki paikalla käyneet olivat melkein tyytyväisiä juhlien suhteen.
Ottakaa osaa loppuvuoden tapahtumiin mitä vielä on tulossa. Ettei tunnu turhalta niiden järjestäminen ja touhuaminen. Hyvää syksyä kaikille ja ajelkaahan jos on kelejä vielä.
Pj Keijo
Alkuun
Ruskaa pakkasessa
Kohta alkaa olla kylmää ja pimeää, eli sen aika, että saa/joutuu taas viedä pyörän kerholle talvehtimaan. Aina tässä vaiheessa syksyä tuntuu että menipäs se kesä taas nopeasti, mitään ei mukamas ehtinyt tekemään. Jostain kummasta on Triumphin mittariin kertynyt yli 13000 km ja kivaa on ollut taas joka kilometrillä, lähes ainakin!
Näköjään turha kaavailla etukäteen kuinka monessa kokoontumisessa meinaa käydä, parasta mennä vaan fiilispohjalta! Tämän kesän ensimmäinen oli Kokkotreffen, jossa en ennen ollut käynytkään. Taisin vasta torstaina päättää säätiedotuksen perusteella, että viikonlopun vietän Himangalla ja hyvä niin, koska onpahan taas elinikää pidennetty kummasti. Hurjaa kyytiä ajeltiin perjantaipäivä, pitkin mukavia mutkia, kivoja maisemia katsellen. Menomatkalla ei tainnut mitään kummallisuuksia tapahtua mutta mietittiin/naurettiin, että koskapa ei tulisi kiire siihen viimeiseen, rallipaikan lähellä sijaitsevaan Alkoon. Vauhtia vaan lisää ja hienosti ehdittiin valitsemaan viikonlopun koktailit "perjantai-illan huumaa" -pulloista "lauantaiaamun pelastus" -settiin. Toisaalta kyllähän se taisi olla taas pe-su välinen yö, mitä siellä tuli hilluttua!
Käytiinpä lauantaina aiheuttamassa hämmennystä siellä kylällä baarissa ja paikallisessa S-marketissakin. Sunnuntaina jännättiin kuka lähtee moneltakin ja itse jäin iltapäivällä lähtijöiden joukkoon. Matka oli pitkä ja puuduttava.. Isoa tietä koko matka, väsymys valtava ja toisinaan hervoton yksikseen naurahtelu ajaessa, kun tuli flash backejä viikonlopulta. Kamala herätys koettiin kyllä jossain vaiheessa matkaa, kun kuultiin että aiemmin lähteneestä porukasta oli yksi motoristiystävämme jatkanut loppumatkan ambulanssilla. Onneksi hänellä taisi istua kököttää jonkun sortin suojelusenkeli kyydissään, koska hurjasta onnettomuudesta huolimatta mitään järisyttävän kauheaa ei kuitenkaan käynyt! Kokemus Kokkotreffenistä oli hyvinkin positiivinen, paikka oli minusta ihana, mökkimajoitus loistava, tuttuja kerholaisia oli jonkun verran sekä kelit sattuivat nyt tänä vuonna niin mahtaviksi, ettei paremmasta olisi ollut väliä!
Kuukausi ajeltiin enimmäkseen täällä kotiseutuvilla ja minua pyydeltiin Kontioralliin heinäkuun alussa. Kelit oli tosi nuivat jo lähtiessä mutta kai se oli vielä Kokkotreffenit tuoreessa muistissa ja niin loistavan seuran vuoksi tuli sitten lähdettyä! Ajelin itselleni täysin uudessa seurassa Muurameen ja siellähän sitten meitä odotti iloiset kerholaiset laskettelurinteen huipulla! Aivan p*skasta säästä huolimatta jaksettiin nauraa käkättää muiden iloksi/harmiksi kaiken viikonloppua, tosin kaiketi suurimmaksi osaksi oltiin yhden tuttavan vuokraamassa mökissä, kun tuntui, ettei se telttailu siinä märässä, harmaassa kelissä nyt ihan niiiin houkuttelevalta tuntunut. Lauantaiaamuna mietittiin, kun katseltiin tasaisen harmaata maisemaa, josko lähdettäisiin jo kotiin päin mutta joku motoristi taisi jonkun vetoavan lauseen siihen väliin sanoa, samalla tarjoten väkevää konjakkia tai koskenkorvaa, niin avot, uusi päivä alkaa ja ihan kun se olisi ilmakin vähän kirkastunut samalla.
Kontiossa oli minusta selkeästi huonommat systeemit ruoka-asioissa mutta illalla sitten olutteltassa syötiin kokonaisena palvattua possua perunasalaatin kera, niin jopas taas jaksettiin keksiä kaiken maailman juttuja. On taas lapsille kertomista... sitten joskus kun 18 täyttävät ;) Kontiosta kotimatka oli sekin pitkä ja sen lisäksi märkä, liukas, harmaa! Tuntui ettei ikinä päästäisi kotiin. Lauantai-illan järkiveto, kielilävistys, aiheutti harmia kun tuntui ettei kypärä mahdu päähän, kieli suuhun jne.. auts. "äitiIle kans, äitilIe kans!!" huusi yleisö mutta A-M ei sitä kuitenkaan (vielä tänä kesänä) tehnyt..
Taas kuukausi eteenpäin ja oli Ponutaival Kesälahdella. Siihen oltiin jo ikään kuin varauduttukin, lapsenvahdit ja kaikki kyselty jo kesän alussa. Anssi lähti kaverinsa kanssa oranssi-mustilla pyörillään pitkin metsiä ja vatukoita, me muut katupyörillä loppujen lopuksi aika isoja teitä pitkin.. Vähän "eksyttiin" matkalla ja suivaannuttiin ja tosiaan sitten vaan isoa kovaa äkkiä perille -periaatteella! Alkumatka taisi alkaa vähän turhankin (?) rennosti; ajettiin kuin mitkäkin rautap*rseet savitaipaleen mainio mutkatie ja heti sinne abc:lle, kunnon pihvit pöytään ja kahvit ja tupakat. Aikaa kului vaikka kuinka ja kilometrejä reilusti alle sata. Noh, ei sen niin väliä koska hauskaa oli koko rahan edestä!
Ponussa taisi kaikki olla hyvinkin onnistunutta paitsi ne kummalliset kumipohjaiset, raa'at pizzat siinä ravintolassa! Kerholaisia, tai porukoita näiltä nurkilta noin yleisestikin, oli mielestäni paljon vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Poispäin ajeltiinkin sitten paljon mukavampia teitä kun tullessa, Savonlinnasta Juvan, Puumalan, Ristiinan ohi Kouvolaan. Ja olipahan Kokkotreffenistä pois tullessa pyöränsä lunastukseen ajanut henkilökin mukana uudella hienolla pyörällään! Piti vaan siksi mainita että lukijat ajattelisivat että "loppu hyvin, kaikki hyvin".
Siinä taisi ne tämän kesän ns. viralliset retket olla. Kajaanissa käytiin yksissä häissä ja Anssi oli suunnitellut loistavan mutkapätkän oikeastaan koko matkalle! Oltiin molemmat katupyörillä (kiitos Pasi lainasta!) ja tällä kertaa ei palanut rinkka tai mitään muutakaan mutta sen verran tukka putkella, Imatran ajo -asennossa ollaan paahdettu menemään, että mun juhlavaate oli lentänyt taivaan tuuliin repusta, minkä vetoketju oli auennut Kouvola-Savonlinna -välillä jossain (oli korttien lähtökin lähellä, toim. huom.). Olin sen vielä niin nätisti pakannut omaan lokeroonsa, kallis hieno ja vieläpä lainavaate! Parempi silti se, kun taannoinen rinkanpolttokeikka.
Keskiviikko-ajeluilla olen tainnut käydä yhtä lukuun ottamatta, kelien puitteissa tietenkin. Ollaan ajettu varmasti kaikki nämä lähialueiden upeat maisemareitit, mutkaisimmat kiemurat, juotu kahvit milloin missäkin ja mikä parasta, naurettu ja oltu hyvässä seurassa! Ollaan ajeltu kovaa, ollaan ajeltu rauhallisemmin, isolla ja pienellä porukalla, lähemmäs ja kauemmas. Yhtenä kesäkuisena keskiviikkona ajelu päättyi pahimpaan mahdolliseen ja siitä jonkun ajan päästä oltiin Kuusankosken kappelissa siunaustilaisuudessa. Tapahtuma oli järkyttävä ja surullinen, vaikea uskoa todeksi, että niin kävi, pelottava sekä kovasti puhetta ja tunteita herättävä. Toivottavasti kyseisen motoristin omaisilla ja läheisillä olisi jo vähän helpompi olla.
Tässä loppukesällä/alkusyksystä olen ajatellut että vaihtelu virkistäisi. Triplellä ajelee kyllä tosi mielellään mutta jotenkin vaan voisi kokeilla jotain muuta, jotain ihan toisenlaista. Näistä kun ollaan höpötelty keskiviikkoisin ja muutenkin, niin aika mahtavaa että porukalla sitten ollaan ajeltu toistemme pyörillä, ihan testausmielessä! Kuka testaa mitä milloinkin ja kuka ostaa pyörän keneltäkin, ainakin muoviosat ja satulan, koko pyörän tai edes renkaat Innostuin yhdestä tällaisesta pikaisesta Susikoskelta Korian abc:lle -koeajosta niin, että muutaman päivän päästä hain Menokoneesta RI:sen muutamaksi tunniksi ja päristelin menemään näitä iänikuisen samoja mutkia, Löytty - Ruotsinpyhtää Kotka - Susikoski - Koria, ja täytyy sanoa että en muista milloin ihan se varsinainen ajaminen olisi noin hauskaa ollut!!! Kaveri sanoi Susikosken parkissa, ettei sellaista jo lapsellisuutta hipovaa innostuneisuutta ja poskien punotusta ollut ihan äkkiä nähnyt, tässä touhussa ainakaan! Talvesta tulee entistä pitempi tämän asian suhteen mutta ei se mitään, hyvää kannattaa odottaa! Ehtiihän vielä Triumphilla kruisailemaan ihan hyvän aikaa, kelithän on mitä mainioimmat! Parina kauniina sunnuntaina ollaan käyty sellaisella muutaman sadan kilometrin kahvittelureissuilla, kolmen pyörän voimin, ja ne on kyllä mukavia juttuja. Kivoja teitä (esim. Mäntyharju - Ristiina - Hurissalo - Puumala - Imatra - Lappeenranta - Taipalsaari - Savitaipale – Tuohikotti - Kouvola) ja parit kahvin juomiset, pa*kan jauhamiset, eikä mitään rautap*rseajoa rystyset tiukalla. Tuosta rautap*rseajosta ollaan kyllä puhuttu, että josko kokeilis sellaista ensi kesänä, ihan vaikka vaan piruuttaan.
Ensi kesästä ei taas tiedä mitä silloin tapahtuu ja millä sitä sitten ajellaan. Nyt alkaa illat olemaan niin pimeitä ettei sitä niin enää viitsi lähteä, kauemmaksi ainakaan. Iltaisinhan sitä tulee suurimmaksi osaksi ajeltua, kun on päivät töissä ja pieni lapsi kotona mutta ei se mitään, kesäillat on kivoja! Haluaisinkin tässä samalla kiittää kesän 2007 ajokavereita loistavasta seurasta, kivoista & vauhdikkaista kilometreistä, avusta milloin minkäkin asian suhteen! Ajellaanhan taas...
Aurinkoisin terveisin Soile
Alkuun
Uraa 2007
Saimaan kierron jälkeen oli vajaa pari viikkoa aikaa seuraavaan ajelutapahtumaan, joka oli Uraa!! Rovajärvellä. Saimaata kiertäessä ei ilmaantunut sen kummempia teknisiä seikkoja, joten reissuun vaImistautumiseksi riitti renkaiden ja öljyjen vaihto. Hyvä sinänsä, sillä reissujen väliseen aikaan sattui juhannuskin, joten mittavammat remontit olisivat teettäneet kiirettä.
Kun renkaat oli vaihdettu, tavarat pakattu ja muutkin valmistelut tehty, oli aika lastata pakettiauto. Ajatus siirtymistä Rovajärvelle pyörällä ajaen tuntui epätodelliselta vaihtoehdolta, itse asiassa täysin poissuljetulta. Onneksi Rounamon Matti oli samoilla linjoilla näkemyksieni kanssa ja keskiviikkoiltana 27. kesäkuuta lastattiin pyörät ja epämääräinen kasa kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista roinaa pakettiautoon ja suunnattiin keula kohti pohjoista.
Jo heti Mikkelissä pidettiin ruokataukoa, molempia hiukoi ja tuumittiin, että syödään nyt niin, että riittää, jotta ei tarvitse aivan kohta pysähdellä uudestaan. Kello oli tässä vaiheessa tulossa jo puolille öin ja liikenne oli hiljaista, joten kaasujalalle saattoi antaa ylimääräistä painoa. Lukuun ottamatta joitain jalkojenoikomistaukoja pysähdyttiin seuraavan kerran Kajaanissa yökahville sekä tankattiin auto ja pyörät. Seurattiin samalla kun joku känninen typerys yritti varastaa patongin huoltoaseman kahviosta mutta jäi kiinni. Hauskasti muuttui reteä lökäpöksypoika nöyräksi vartijoiden kanssa poliisia varttuessaan. Toivottavasti tuli kallis patonki. Kajaanin jälkeen erkaannuttiin 5-tieltä kohti Paltamoa ja Puolankaa ja kaasujalka oli vieläkin raskaampi. Emme tietenkään ajaneet ylinopeutta, vain hieman reippaammin kuin siihen asti. Aamuseitsemän aikaan olimme Raajärven vanhassa kaivoskylässä. Paikka toimisi tukikohtana ja ajotouhut suuntautuisivat päiväreissuina sieltä. Aamiaiseen oli vielä pari tuntia aikaa, joten ehdittiin vielä ottaa pienet aamunokoset, sillä ensimmäisen päivän reittikin oli valmiiksi suunniteltu.
Keli oli soratietouhuja ajatellen sopiva. Vettä ei juurikaan satanut mutta sen verran kosteaa oli, että pöly ei haitannut. Suunnaksi otettiin muutaman mutkan kautta Kemijärvi, jossa tankattiin ja jatkettiin matkaa. Tarkoitus oli kierrellä Kemijärven ja -joen itäpuolta ylöspäin ja tulla takaisin joen länsipuolelle Pelkosenniemellä ja ajaa edelleen PyhätunturiIle. Huom, oli tarkoitus. Ei kuitenkaan aivan päästy perille. Kemijärven itäpuolella tuli eräällä suon ylityksellä "hiukan" hankaluuksia. Ensinnäkin reitti, joka kartalla vaikutti ajokelpoiselta, ei sitä maastossa ollutkaan. No, sellaista on ennenkin käynyt ja vaihtoehtoista reittiä haettiin lennosta ja löydettiinkin. Lento lakkasi kuitenkin erästä suo-ojaa ylitettäessä. Kävi nimittäin niin, että kolmesta Kotarin Super Endurosta kaksi kaatui likimain paikaltaan ja molemmista hajosivat akut! Syystä tai toisesta molempien kaatuneiden pyörien akut antoivat vain sen verran virtaa, että startin releet naksuivat mutta muuta ei sitten tapahtunutkaan. Siinä sitä oltiin, keskellä pehmeää suomaastoa parin parisataakiloisen, pientä työntöapua vaativan pyörän kanssa.
Tilannetta arvottiin pitkään ja hartaasti. Onneksi satoi välillä vettä, että ei liikaa naurattanut. Työnnettiin pyörät pienen mäenkannaksen päälle ja yritettiin saada niitä erilaisilla kaapeliviritelmillä ja työntämällä käyntiin ja loppujen lopuksi toinen pyöristä lähtikin mutta toinen ei kuitenkaan. Siihen vaihdettiin akku siitä pyörästä, jossa se vielä oli ehjä ja se pyörä puolestaan sitten kuitenkin jostain syystä lähti työntämällä käyntiin. Aikaa oli saatu kulumaan miltei kaksi tuntia, joten olikin jo aika jatkaa matkaa.
Olimme jo ajautuneet melkoisesti sivuun alkuperäiseltä reitiltä ja yritin vielä saada meidät takaisin alkuperäiselle reitille. Kävi kuitenkin niin, että ajettuamme melkoisen kivikon läpi täysin pehmeän suon laitaan, oli alettava etsimään reittiä takaisin Kemijärvelle. Tällekin paluureitille osui vielä pari melko pehmeää kohtaa, jossa letka venähti melkoisesti. Olin kartturina ja ehdin melko kauas edelle kunnes jäin erääseen risteykseen odottelemaan muita. Jonkin ajan kuluttua oli pari letkassa seuraavana ollutta saapunut mutta kolme vielä puuttui. Mietittiin, että mitähän on käynyt kun Ihis ajoi paikalle ja sanoi, että Matin pyörä oli mennyt nurin yhdessä pehmeässä suon kohdassa eikä lähtenyt käyntiin. Matin pyörä oli toinen niistä, joita käynnisteltiin jo aiemmin ja joka lähti oman akkunsa kanssa työntämällä käyntiin. Mutta nyt pyörä olisi sellaisessa paikassa, josta sitä ei käyntiin työnnettäisi. Piti ottaa se ainut ehjä ja Superiin käypäisä akku ja viedä se Matin pyörään. Otin akun reppuuni ja lähdin ajelemaan takaisin päin. Matkaa ei lopulta ollut varmaankaan kuin kilometrin eikä siitäkään suota kuin kolmannes mutta on se pitkä matka työntää pyöräänsä. No, asenneltiin ehjä akku Matille ja ajeltiin muiden luo. Onneksi jälleen "hiukan" satoi...
Itse asiassa sateet siltä päivältä siihen loppuivat ja reitti takaisin alkoi selvitä. Tankattiin vielä pyörät Kemijärvellä ja ajettiin takaisin Raajärvelle. Tuli opittua, että monet karttaan selkeästi merkityt mutta soiden yli menevät viivat ovat niin sanottuja talviteitä ja niitä ei kesäaikaan välttämättä pääse kuin mönkijällä.
Kuten edellisenäkin kesänä, oli ruokahuolto viimeisen päälle hyvin järjestetty. Kun pohjilla oli sauna ja pari saunajuomaa, alkoi edellisen yön valvominen vaatia veroaan. Matin ja Sepon oli aamulla ajettava Rovaniemelle hakemaan uudet akut Supereihinsa, joten saatoin jättää reitin suunnittelun aamuun.
Seuraava päivä valkeni pilvisenä mutta ei kuitenkaan sateisena. Päivän reitti tulisi kulkemaan Rovajärven ampuma-alueen itä- ja pohjoispuolella. Edellisestä päivästä viisastuneena koitin välttää suurempia soiden ylityksiä mutta olihan niitä sentään sen verran oltava, että saataisiin pyörät likaisiksi. Ja saatiinkin mutta kerrankin saatiin myös ajetuksi koko suunniteltu reitti. Vaikka Rovajärven leveysasteilla ei vielä kovin kummoisia vaaroja ole, tuntureista puhumattakaan, sentään jonkinlaisia korkeuseroja oli ja puolustusvoimien raskaat kulkupelit olivat tehneet niin sanotuista teistä paikoitellen melko maastohenkisiä.
Ennen päivän päätöstä käytiin vielä tankkaamassa pyörät Kemijärvellä ja ajeltiin lopuksi takaisin majapaikkaan. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksoi hiukan valvoakin, tosin aika kului suurelta osin reitin suunnittelemiseen. Reittiä tarkasti suunniteltaessa saa helposti kulumaan useammankin tunnin mutta yleensä se kyllä kannattaa.
Lauantaiksi kaavailin reissua PyhätunturiIle. Sinne oltiin jo edellisenä vuonna yritetty, samoin nyt torstaina, molemmilla kerroilla yhtä onnistuneesti. Raajärven suunnalta pieniä sorateitä myöten ajamista vaikeuttaa Pyhätunturin kansallispuisto sekä sen eteläpuolella kulkeva Javarusjoki. Näytti kuitenkin siltä, että kansallispuiston länsipuolella kulkisi ajettava ura, jota lähdettiin etsimään. Edelliseen päivään sattui pari niin hienoa pätkää, että päätin ottaa ne reittiin uudestaan, tosin toiseen suuntaan ajettaviksi.
Kun saavuimme kansallispuiston laitaan ja aloimme ajella uraa myöten pohjoisen suuntaan, alkoi pian kuitenkin näyttää siltä, että selkeästi ajettava reitti muuttuu pikemminkin vaellusreitiksi kuin moottoripyörillä ajettavaksi, joten oli jälleen käännyttävä ympäri. Pienen koukkauksen jälkeen näytti löytyvän kuitenkin vaihtoehtoinen reitti, kunnes sekin päätyi suljettuun puomiin. Vaikutti vahvasti siitä, että sinne Pyhälle ei tosiaan maastoteitä pitkin pääse, mikäli ei aio ajaa kansallispuistossa tai suljetuilla teillä. Emme aikoneet mutta Pyhälle päätettiin mennä, joten tingimme hiukan periaatteesta vältellä kestopäällystettä ja hurautimme sinne asfalttitietä pitkin. Sinänsä hyvä päätös, sillä sinne päästyämme alkoi reissun siihen asti kovin sadekuuro, jonka aikana pidimme tunturihotellissa ruokataukoa ja katsottiin motoGP-lähtö, jonka Rossi komeasti voitti, vaikka joutui lähtemään muistaakseni kymmenennestä lähtöruudusta.
Kisa päättyi, sade taukosi ja matka jatkui. Kierrettyämme Javarusjoen yli vitostien kautta, pääsimme jälleen kestopäällysteen tuolle puolen ja vieläpä melko hyville pätkille. Siellä minulle sattui reissun ainoa haaveri. Navigaattorikotelon kannen kiinnipysymisen varmistava kumilanka katkesi eräässä hienossa mutaisessa ylämäessä ja kannen kiinnitystä ajaessa testatessani pääsi Seppo kuittaamaan minut kuin varkain. Kyllä harmitti! Piti päivän päätteeksi Misin kyläkaupalla poiketessamme ostaa useampi pullo, jotta sain nieltyä tappion katkeran kalkin…
Alun perin olin varautunut siihen, että mahdollisesti tulisimme Sepon kanssa ajamalla pois. Lauantai-iltana kuitenkin tuntui siltä, että on tässä jo ajeltu, joten sunnuntaiaamupäivällä pakkailtiin jälleen tavarat ja lastattiin pyörät autoon. Edessä oli pitkä siirtymä takaisin Kouvolaan.
Reissu oli kaikin puolin loistava. Rovajärveltä löytyy helposti hienoja pätkiä ja tiet ovat monin paikoin riittävän, jopa loistavan huonokuntoisia ja kaikin puolin epätasaisia, joten ajaminenkin tuntuu ajamiselta eikä vain liikkuvan pyörän satulassa istumiselta. Ensi vuonna uudestaan...
Alkuun
